Virkattu kukkaponcho sateenkaaren väreissä

Voittajafiilis! Sain vihdoin valmiiksi tämän kukkaponchon ystävälleni. Tein samaiselle ystävälle samanlaisen ponchon jo aikaisemmin mutta Nalle langasta (lopputulosta voi ihastella tästä klikkailemalla).Tuon ensimmäisen ponchon jälkeen vannoin ettei enää IKINÄ mutta kuinkas kävikään?! :D 

Ystäväni halusi ponchoon mustaa ja sateenkaari seiska veikkaa. Ajattelin ensin väriallergisena että voi apua mikä epilepsiaponcho tästä tuleekaan mutta kun kukat yhdisteltiin mustalla, alkoi se yllättäen näyttää aikasta hyvältä! Noh ystäväni tekee itsekin käsitöitä ja hänellä on ehkä parempi värisilmä ;D Ensin kukkia syntyi puikoilta kuin sieniä sateella mutta jossain vaiheessa sade lopahti ja työstä uhkasi tulla ikuisuusprojekti. Työn työläin ja ikävin osa kun oli, mikäpäs muukaan kuin lankojen päätteleminen ja niitähän riitti! Ensimmäisessä ponchossa pääteltäviä lankoja oli suunnilleen 260 ja juuri valmistuneessa oli VAIN 170! :D  Ärräpäät sinkoili sinne tänne ja sain kuin sainkin kaikki langanpäät pääteltyä. 

Täytyy sanoa että olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen! Ja niin kuulosti olevan ponchon uusi omistajakin. Ihan parasta on tehdä jotain itse sellaiselle joka osaa oikeasti arvostaa sitä! <3

Kukkaponchon ohje löytyy Novitan sivuilta klikkaamalla täältä

Ja sitten.. TADAAAA!! Tässäpä kuvia valmiista luomuksesta <3

Samalla valmistulikin ensimmäinen työni Kevään keskeneräiset haasteeseen!

Tällä kertaa en sano ei ikinä vaan että ei hyvin pitkään aikaan! ;D


 Bloglovin

Koukut ja puikot ojennukseen

Minulla on todella raivostuttava tapa jättää puikot ja koukut venymään milloin minnekin ja puikkojen muovitaskut menevät aina hukkaan! Nyt sain kuitenkin laitettua ne ojennukseen (tai no ainakin ne mitkä satuin löytämään). Osahan on luonnollisesti vielä kiinni keskeneräisissä töissä. Puikkomittaa sai käyttää aikasta ahkerasti :D

Ennen..

..ja jälkeen!

Tästäpä syntyikin idea seuraaviin tekeleisiin ja sainkin aikaiseksi pussukat virkkuukoukuille ja puikoille. Alkuperäinen ajatus oli että virkkuukoukuille virkkaisin pussukan ja puikoille neuloisin mutta kun aikani etsin inspiraatiota netistä, päädyin neulomaan molemmat. Googlen kuvahaku petti minut ensimmäisen kerran ikinä kun ei tajunnut ollenkaan mitä etsin eikä oikein mikään kuva inspiroinut tarpeeksi. Olen tällä hetkellä aivan rakastunut palmikoihin ja tässä samalla sainkin sitten hyvän syyn testailla muutamaa palmikkomallia joita nappailin sieltä täältä ja yhdistelin. Onhan niissä virkkailuakin reunuksen verran ;)

Ajattelin että virkkuukoukkupussukka valmistuisi todella nopsaan mutta olin väärässä! Palmikkokuvio oli sellainen että minun piti vilkuilla ohjetta koko ajan ja siksi aikaa meni paljon enemmän kuin olin ajatellut. Puikkopussukka taas valmistui nopeammin vaikka isompi onkin, koska en meinannut malttaa laskea puikkoja käsistäni! 

Ja TADAAA!! Tässäpä lopputulos! Ai että mie tykkään!  

Pipon ytimestä blogissa on muuten huikea synttäriarvonta! Käykäähän kurkkimassa ja osallistumassa! Mie ainäki käyn! :)

Ihanat/kamalat silmukat

Mieleeni on syöpynyt hyvin elävästi kouluajan käsityöt.. Sanotaanko vaikka näin ettei menny ihan nappiin.. Lyhykäisyydessään lapaset jäivät ilman peukaloita (vai tekikö joku ne minun puolesta), yksi kudelma josta piti tulla suora kappale oli jotain ihan muuta kun olin huomaamattani lisännyt sinne kymmeniä silmukoita (juu en itsekään tajua miten niin voi käydä ihan huomaamatta) ja innoissani aloittamani neulepaita jäikin lopulta hihattomaksi napapaidaksi! Opettaja on ainaki saanu hyvät naurut, itselläni lähinnä itkettää! On varmaan sanomattakin selvää että koukut ja puikot hautautuivat vuosiksi kaappien uumeniin enkä uskonut että ne enää ikinä näkisivät päivänvaloa :D

Kun sitten muutin Ouluun vierailin usein naapurissa asuneen serkkuni luona joka aina kahvikupin äärellä teki jos minkälaista käsityötä. Ihailin vieressä hänen touhuaan ja mietin että olisipa kiva osata itsekin! No siitä se ajatus sitten lähti! Eräänä päivänä tupsahdin kylään lankakerän, virkkuukoukun ja tappiomielialan kanssa ja kun ensimmäinen huivini kuitenkin onnistuikin paremmin kuin odotin ei siitä ollut paluuta. Siitä lähtien aina vieraisille lähtiessä otin mukaani kudelman tai virkkauksen joka etenikin mukavasti hyvässä seurassa ja aina kun tuli mutka matkaan, oli apu siinä pöydän toisella puolella :) <3

Nyt en edes muista koska olen viimeksi vieraillut serkkuni luona nyssykän kanssa mutta muistelen lämmöllä ja hymyssäsuin nuita marttailuhetkiä ja kiitän serkkuni todella kärsivällisesti kannustuksesta. Ilman niitä en varmasti edelleenkään olisi kaivanut lankoja ja puikkoja sieltä synkästä kaapista jonne ne aikoinaan hautasin :D

Kaikkia tekeleitäni en ole hoksannut kuvata ennen kuin olen antanut ne eteenpäin mutta laitetaan nyt kuitenkin muutama kuva jo matkaansa jatkaneista töistäni.

Tämän paidan virkkasin lahjaksi kaksi vuotta täyttäneelle neitokaiselle kotiväestä. Tämä on lämmittänyt tähän mennessä jo hänen pikkusiskoaankin :)

 

Tämä meni samaiselle neitokaiselle.. Helinäkeiju oli in joten väri oli tietenkin vihreä ja lankana nalle :)

 

Neuletakki, sukat ja tumput keltaisesta novita woolista menivät lahjaksi kummitytölleni hänen kastepäivänään

Synttärilahja serkulleni vaaleanvihreästä rose mohairista

Tein ystävälle tilauksesta samanlaisen ponchon mutta nallesta. Olipa yhenlainen urakka tuo lankojen päättely johon en ihan heti ala uudestaan! ;D

Lisäksi tietenkin on tullut kudottua lukemattomat määrät villasukkia mutta kaikki nyt tietää miltä perusvillasukat näyttää :D Jospa tänä vuonna haastaisin itseni ja opettelisin aivan uusia sukkamalleja ainakin muutaman. Ja jospa jo tänä vuonna tekisin jotain myös ihan itselleni. Tähän mennessä kaikki puikoilta ja koukuilta tipahdelleet ovat menneet ihan eri osoitteeseen. Olisiko siinä hyvä uuden vuoden lupaus? :D