lauantai 3. marraskuuta 2018

Lämmintä matkaa sinne jonnekin.. ❤

Jäätävän pitkä blogitauko takana! Käsityötauko kesti kyllä melkein yhtä kauan. Jotenkin minulla on hirvittänyt esitellä teille keväällä tekemäni sukat joista tuntuu etten osaa kertoa yhtään mitään kun taas toisaalta tuntuu että kerrottavaa olisi niiiiiin paljon. Näin pyhäinpäivänä rakkaan kuvaa ja vieressä palavaa kynttilää katsellessa minusta kuitenkin tuntui että nyt on aika.. 

Vappua edeltävänä sunnuntaina yritin juuri availla silmiäni kun sain järkyttävän puhelun siskoltani, isämme oli nukkunut pois, kirjaimellisesti. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta! Isästäni voisin kertoa vaikka kuinka paljon mutta tyydyn tällä kertaa sanomaan että hän oli maailman paras isä ja pappa ja ikävä on edelleen musertava!❤

Viime jouluksi neuloin isälleni villasukat joita hän itse toivoi. Kysyin onko hänellä toiveita sukkien suhteen. Kuulemma pitää olla komea kuva että pääsee leuhottaan naapurin ukoille! No näiden sukkien kanssahan kävi niin ettei isäni ehtinyt niitä eläessään edes pitää. :( 




 Siskoni oli ajatellut että jospa isälleni laitettaisiin jouluksi tekemäni villasukat jalkaan viimeiselle matkalle.. Jotenkin sain kuitenkin päähänpinttymän tehdä ihan vartavasten taivassukat isälleni. Vaikka näiden sukkien neulominen olikin yllättävän rankkaa niin joka silmukalle riittää ihania, lämpimiä ja rakkaita muistoja. ❤



Yleensä pääni on täynnä uusia sukkaideoita ja neulottua tulee jokainen vapaa hetki.. Taivasmatkasukkien teon jälkeen puikot eivät meinanneet kuitenkaan millään pysyä käsissä enkä saanut mistään mallista kiinni.. Täytyy sanoa että tämä yllätti! En tiedä mistä se johtuu mutta ilmeisesti näin on käynyt muillekin.. 

Pikkuhiljaa puikot alkavat taas pysyä käsissä ja muutama sukkapari on valmistunutkin.. Hitaasti mutta varmasti..

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa kaikille❤