Vuosi 2017 ja samalla Suomen 100v juhlavuosi alkaa vetelemään viimeisiään. Jo vuoden alussa väkersin yhdet Suomi -sukat työkaverin tuttavalle Britteihin. Nyt on kuitenkin aika esitellä sukat jotka tein vuoden lopussa aivan itselleni.. Se on kyllä ihan liian harvinaista!
Meillä oli töissä ryhmässämme pieni projekti Suomi100 teemalla.. Keräsimme yhteensä 100 perinteistä laulua, leikkiä, satua, askartelua ja muuta mukavaa jotka sitten teimme yhdessä syksyn aikana. Viikkoa ennen projektin päättymistä ja päiväkodin itsenäisyyspäivän juhlia sain ihme päähänpinttymän että pitäähän minulla olla juhliin Suomi100 sukat!! No ei muuta kuin tuumasta toimeen! Selailin netistä erilaisia kuvioita joita sitten yhdistelin siinä sukan edetessä.. Kauniita kuvioita olisi ollut useampienkin sukkien edestä mutta tällaiset minun versioistani nyt lopulta tuli enkä voisi olla tyytyväisempi! Näihin ei siis ohjetta löydy koska aika oli niin rajallista etten ehtinyt edes ohjetta ajattelemaan :D Lankana jälleen novitan 7veljestä ja nauhavarastoista löytyi näihin sopivat satiininauhatkin. Sukat valmistuivat juhlia edeltävänä iltana eli juuri ajoissa! ;)
Näillä sukilla on nyt ehditty juhlia jo itsenäisyyspäivän juhlat, joulujuhlat, joulu ja eiköhän se vuosikin vielä näiden kera vaihdeta!
Siitäpä puheenollen, toivotan teille kaikille turvallista vuodenvaihdetta ja palataan ensi vuonna, 2018, asiaan ❤
Edellistä postausta kirjoitellessa (josta on jo kuukausi?!? Mihin tämä aika menee tämmöstä vauhtia?!?) olin valmistautumassa poikani synttäreihin. Juhlista selvittiin kuin selvittiinkin tälläkin kertaa hengissä. Pojallani on tosiaan supersankarivaihe päällä joten supersankarit loikkivat pöydälläkin vahtimassa tarjoiluja.. Kunnes lähtivät leikkimään 😂
Juhlista selvittyäni kävin vielä pari päivää töissä ennen pientä syyslomaa jolloin suuntasimme kotikulmille Tornioon. Eräänä päivänä vein pojan toiseen mummolaan ja itse suuntasin toiseen, kuinkas muutenkaan kuin neulomistarkoituksessa! Tuli siis vietettyä pitkästä aikaa ihan kunnon laatuaikaa kera äitiliinin <3 Samalla pistettiin lankalaihis keturalleen kun hän antoi minulle mukaan pussillisen lankoja. Niitähän ei omasta takaa löydykään! ;D
Tällä viikolla sain, en yhden, vaan jopa kaksi muistamista salaiselta neuleystävältäni! Ensin postiluukustani tupsahti lovin koottava puu. Tälle keksin heti oivallisen tarkoituksen.. Ajattelin koota sen tänään ja esittelen teille myöhemmin mihin tarkoitukseen sen ajattelin ;)
Torstai-iltana sain viestin että marraskuun paketti olisi noudettavissa. En saanut itseäni enää siihen aikaan liikkeelle joten hain paketin perjantaina. Tällä kertaa sain sähkövatkaimen! Alkaa kohta olla kodinkoneet kasassa ;D
En malttanut takkia riisua ennen kuin olin jo myllännyt paketin ympäriämpäri! Mutta mistä alkaisin?! Paketti oli taas täynnänsä kaikkea ihanaa! Aloitetaan siitä mikä pääsi ensimmäisenä käyttöön, nimittäin termosmuki! Tämä on sellainen minkä hankinnasta olen höpissyt jo vuosia mutta en ollut vielä saanut hankittua ja tottakai salainen neuleystäväni sen sitten jotenkin taas tiesi! :D Ehdin polttaa jo illalla kieleni sen kanssa kun olen tottunut juomaan kahvini kylmänä! Miehenikin oli ihmeissään kun aamulla oli pannussa jäljellä niin paljon kahvia. Yleensä siihen mennessä kun hän herää olen ehtinyt juoda jo pannullisen.. Tai no lähinnä kaataa varmaan viemäriin kun se aina tosiaan jäähtyy ennen kuin ehdin sitä juomaan. Mutta ei tänä aamuna! Aivan mahtavaa! Saatoin neuloa pitkät pätkät ja taas kun tuntui että kahvia koneeseen niin siinä se oli ihanan lämpöisenä uudessa mukosessani <3 Mukana oli myös teetä ja suklaata! Kun poikani näki suklaat pääsi hänen suustaan "OH MY GOODNESS!" joten toki hänkin sai niistä pienet maistiaiset :) Mukana oli myös vetoketjuun kiinnitettävä pieni led valo joten näyn myös kätevästi pimeässä. Kuten sanoitkin, neljältä on jo sen verran pimeää että pieni lisävalaistus ei ole haitaksi!
Ja tottakai jätin parhaan viimeiseksi! Salainen neuleystäväni oli nimittäin lähettänyt minulle vyyhdin Louhittaren luolan väinämöistä. Väri oli aivan upea, burleski, ja olenkin hypistellyt lankaa vähän väliä eilisillan ja tämän päivän aikana. Tämä on niiiiiiiiiiiin minun väri! <3 Näistä teen todellakin itselleni ne sukat! Olen aina aloittanut sukat varresta mutta nyt haluaisin oppia uutta eli tekemään sukat varpaista varteen! Nyt siis kaikki hyvät vinkit ja linkit ovat tervetulleet auttamaan minut alkuun ;)
Kiitoksia taas aivan mahtavasta paketista paras salainen neuleystäväni! <3 Lähden tästä puun kokoamishommiin ;)
Vihdoin pääsin minäkin tekemään ensimmäiset karhusukat kun entinen työkaverini halusi sellaiset miehelleen! Tähän mennessä olen vain saanut ihastella muiden nallukoita. Googlettamallahan löytyi karhun kaavioita vaikka muille jakaa! Miehelleni sitten esittelin niitä että mikähä näistä nyt olisi juuri se nallukka. Hän niistä sitten valitsi mielestään parhaan ja sillä mentiin!
Kun karhu oli valittu niin aloin miettiä että halusin sukkiin jotain "pientä lisää". (varmaan jo siksikin että olisi ollut aikamoista vain kuljetella lankaa ympäri sukkaa) Löysin karhuntassujen ohjeen, myöskin googlaamalla, ja se oli siinä! Piirustelin löytämälleni tassulle myös peilikuvan. Eihä se nyt olisi käynyt laatuun etä kummassakin sukassa olisi ollut sama tassu. Näistä on sitten vastaanottajalla hyvä tarkastella kumpaan jalkaan mikäkin sukka kuuluu! :D
Lankana näissä sukissa käytin 7 veljestä mustaa ja ihan tavallista keltaista. Puikot olivat kokoa 3,5 ja silmukoita aloituksessa 56. Olenkin huomannut että olen kehittynyt aikalailla kirjoneuleissa. Vuosi sitten tein ihan ensimmäiset kirjoneulesukkani Niina Laitisen knit alongissa eli syyssukat. Tuolloin käytin nelosen puikkoja ja voi että ko tuntui että ei ne sukat mahu jalkoihin sitte millää ko joka puolelta kirrasi. Nyt huomaan että käsialani ei ole enää läheskään niin tiukka ja 3,5 puikoilla tehdyt kirjoneulesukat samoilla langoilla ja silmukkamäärillä ovat juuri sopivat!
Niin se viikonloppukin sieltä taas tulla tupsahti ja sehän meinaa laatuaikaa rakkaiden kanssa, leipomista pojan ensi viikonloppuna juhlittaville synttäreille, puikkojen kalistelua ja sunnuntaina suunnataan vielä äitini kanssa Oulun kädentaitomessuille! Ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä viikonlopulta!
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3
Niin se aika taas on vierähtänyt ihan huomaamatta ja ollaankin yhtäkkiä jo lokakuun puolella! Kaikki vapaa-aika on kulunut taas aikalailla puikkoja kilistellessä ja on tullut aika esitellä teille viimeksi valmistuneet sukat!
Eräänä iltana puhelimeni vislasi viestin saapumisen merkiksi. Työkaverini lähetti kuvan marimekko tyylisistä villasukista ja kyseli ehtisinkö tehdä hänelle sellaiset. Olin juuri valitellut facebookissa että kauhia kiire tulee neulomusten kans ko pitää väkertää vielä vaikka ja mitä jouluks ja siitäkös hän oli innostunut että jospa keksis mulle vielä vähä lisää väkertämistä ;D Vähän kauhistelin kuvan nähtyäni että kyllä varmaan ehtisin mutta osaisinko?! Samantien avasin ystäväni googlen josta löytyi marimekko sukkien kuvia ja kaavioita sen verran hyvin että otin haasteen vastaan! Sukkien väreiksi toivottiin keltaista, valkoista, mustaa ja harmaata. Toinen toivomus oli että sukat olisivat eriparia. Siinäpä se olikin haastetta! Lähinnä siksi että saisi kuvioiden silmukat täsmäämään kauniisti myös kerroksen vaihtumiskohdassa ja kavennukset olisivat mahdollisimman huomaamattomat. Olisihan näistä voinut tehdä paljon erilaisemmatkin mutta tämmöiset niistä nyt tuli!
Aloitin sukan ensin milläpäs muullakaan kuin unikolla. Päädyin kuitenkin purkamaan sen kun en ollut tyytyväinen jälkeen ja hyvä niin koska tämän jälkeen työkaverini sanoi ettei unikko ole hänen juttunsa. Telepatiaa? No hän toivoi sukkiin paljon palloja ja raitoja ja niitähän näissä kyllä riittää! Valitsemani kuviot olivat juuri mainioita kirjoneuleeseen siinä mielessä että pitkiä langanjuoksuja ei päässyt syntymään. Sukat on tehty 7 veljeksestä 3,5 puikoilla ja lankaa kului 180g.
Vastaanottajakin tuntui olevan oikein tyytyväinen. Varsinkin kun olimme lähdössä metsäretkelle juuri sinä päivänä kun vein hänelle sukat töihin ja hänellä oli jäänyt villasukat kotiin. Nämä pääsivät siis heti käyttöön ja lämmittivät kuulemma oikein mukavasti :D
Minäkin sain jotain, nimittäin kortin salaiselta neuleystävältäni! Ihanan huomaavainen neuleystäväni pyysi että kirjoittaisin tänne blogiin mitä toivoisin tämän kuun paketilta. Ai kauhea ko tämä oliki yllättävän vaikea kysymys! Olen pähkäillyt vain oman salaiseni pakettia enkä ollenkaan mitä toivoisin itse :D Lokakuun paketin aihe on veden värejä, juoksevia palmikoita, valuvia huiveja, soljuvaa silkkiä. Koska olen tosiaan tummien värien ystävä niin toivoisin paketista löytyvän jotain ihanan tumman sinistä tai lähinnä "fazerin sinistä" :D Mielessäni on ollut jo pitemmän aikaa että haluaisin jonkin ihanan paksun ja lämpöisen huppuhuivin! En tiedä auttoiko tämä nyt yhtään. Toivottavasti ja jään jälleen odottamaan jännityksellä :)
Mukavata lokakuun alkua kaikille ja koittakaahan pysyä lämpöisinä tuolla jäätävässä syysviimassa. Mie oon jo onnistunu hankkimaan itelleni semmoisen ihanan syysflunssan jota en toivo kellekään! Mutta sehä o vaan hyvä syy hautautua nojatuoliin viltin alle kera seuraavan väkerryksen ;)
Parisen vuotta sitten sain äidiltäni kaksi hänen tekemäänsä ihanaa pääkallohuivia. Ystäväni toivoikin tuolloin että tekisin hänellekin samanlaisen huivin. Samantien innoissani nappasin kätösiini koukun ja kerän ihanaa novitan huurretta ja ajattelin että miepä hälle tekasen huivin kädenkäänteessä! Löysin todella selkeän ohjeen Silmukoita blogista (kliks). Ensimmäisen pääkallon jälkeen huomasin että jotain oli mennyt mönkään. Aloin purkamaan tekelettäni mutta minun hermoillani ei tuota huurre lankaa niin vain pureta joten se siitä sitten! Tämä yksinäinen pääkallo hautautui keskeneräisten koriini pariksi vuodeksi. Onneksi kärsivällisyyteni käsitöiden saralla on ehkä hieman parantunut noista ajoista ;D
Tänä kesänä sitten päätin että nythän mie sen pääkallohuivin teen! Sinnikkästi nappasin kätösiini jälleen sen ihanan huurteisen langan ja nelosen koukun ja lähdin uuteen taistoon!Miten se olikin tälläkin kertaa niin helppoa?!? Huivi valmistui kuin itsestään enkä meinannut malttaa laskea sitä käsistäni. Aina kun oli pienikään hetki aikaa niin piti muutama silmukka saada virkattua eteenpäin.
Mietin huivin valmistuttua oliko lankavalintani mennyt ihan pieleen kun tuntui että pääkallot eivät oikein erotu tällä langalla. Mitä kauemmin huivia tuijottelin niin kyllähän ne sieltä erottuu ja eihän niiden tarvi silmille loikkia! Myös se tulisiko huiviin hapsut vai ei, mietitytti kovasti. Lopulta päädyin hapsuihin ja laitoinkin niihin huurteen lisäksi harmaata rose mohairia kun sitä tuntuu löytyvän varastoistani vaikka muille jakaa! Tähän huiviin mahtui 28 pääkalloa ja lankaa hapsuineen kului 252g. Lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen ja toivotaan että on huivin saajakin!
Parisen viikkoa sitten blogiini ilmestyi kommentti jossa kysyttiin olenko huomannut että ilmoittautuminen syksyn sny-kierrokselle on alkanut.. No enpä ollut! Mistä, oi mistä, kommentoija tiesikin että olisin suunnilleen vuosi sitten halunnut lähteä tähän mukaan mutta sen kertainen kierros oli jo käynnissä?!? :D Tällä kertaa rohkaistuin siis lähtemään mukaan ensimmäistä kertaa. Olen oman salaisen neuleystäväni tietoja tutkaillut ja ensimmäistä pakettia jo vähän mietiskellyt niin onhan tämä ihan huippista! Minusta on ihana valmistella muille yllätyksiä ja onhan se ihana niitä myös saada :)
Tänään kesken työpäivän huomasin puhelimessani viestin mieheltäni. Hän oli lähettänyt kuvan päivän postista. Voi sitä riemua kun kuvassa oli laskujen sijaan ensimmäinen yhteydenotto salaiselta neuleystävältäni! <3 Kotiin saavuttuani en malttanut kenkiäkään riisua ennen kuin hyökkäsin kuoren kimppuun ja tällainen ihana kortti sieltä löytyi! Tämä pääsee ehdottomasti koristamaan neulenurkkaustani :)
Kiitoksia siis ihanalle neuleystävälleni päiväni piristämisestä ja jään innolla odottamaan jatkoa :)
Olen ihan hurahtanut.. Nimittäin kaikenmoisiin knit alongeihin! Kaikki lähti Niina Laitisen syyssukista. Siitäpä ei sitten ollutkaan paluuta. Joulun alla neulottiin Sweet things blogin adventtisukkia. Tässä ohjeenpätkä tuli kerran viikossa joten ehdin hyvin väkertelemään kaksi paria kerrallaan. Huomasin juuri että näistä ihanuuksista en ole kirjoittanut omaa postausta mutta kuvat sentään olen saanut tänne. Olin kyllä kovin innoissani osallistumassa myös Niina Laitisen joulusukkakalenteriin mutta jotain oli pakko karsia kun ei vain löytynyt aikaa kaikelle.. Mutta vielä mie ne kauniit jouluyöt väkerrän!!! Laitisen ohjeistuksella olen tehnyt myös pääsiäissukat sekä ystävänpäiväsukat.
Viimeisin KAL johon lähdin mukaan oli SullaVikat blogin Mian suunnittelemat Sirkussukat. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä näistä kunnon väriörkit ja käyttää näihin jämälankoja fiiliksen mukaa. Noh.. Nythän on niin että väriörkit ei ole ollenkaan miun juttu! Näistä sitten tulikin paljon hillitymmät kuin olin alunperin ajatellut mutta olen lopputulokseen oikein tyytyväinen!
Laitoinkin facebookiin kuvan keskeneräisistä sukista. Siskoni ja äitinihän sitten alkoivat taistella kumpi sukat saisi itselleen. Ja kun kerrankin olin ajatellut tekeväni sukat ihan itselleni :D No nämä lähtevät sitten lämmittämään siskoni varpaita. (Omani palelevat edelleen!) Lupasin tehdä äidilleni samanlaiset mutta hän halusikin jotain ihan muuta! Mutta siitä lisää myöhemmin ;)
Ensi viikolla alkaakin uusi SullaVikat KAL ja mie oon valmis! Mie oon valmis mutta ainakin yksi työ pitäisi saada valmiiksi ennen kuin pääsen aloittamaan seuraavaa. Täytyy pistää vauhtia puikkoihin!
Pian alkaa myös Niina Laitisen uusi KAL jossa tehdäänkin Metsäretket. Käväisin viime viikolla lankamaailman sivuilla tutkailemassa jos olisin tilannut ihan ohjeenmukaiset langat mutta kaksi kolmesta väristä oli loppu! Oli muutama muukin tainut olla samoilla asioilla ;D
Voih taas sitä ihanan kutkuttavaa joskin sietämätöntä odotusta kun ennen työpäivän alkua näet ohjeenpätkän mutta joudut koko päivän odottamaan että pääset kotiin nappaamaan sen kudelman kätösiin ja väkertämään päivän pätkän. Ja sitten taas odotellaan ;)
Niin se loma taas vilahti ja pari päivää on tutusteltu töiden merkeissä uusiin ja vähän vanhempiinkin hoitolapsukaisiin. Jännä miten paljon kuukausi tai pari tekeekään penten ihmisten kohdalla! Noh mutta palataanpa aikaan ennen kesälomaa!
Kuten otsikkokin kertoo: ystävänpäivä on joka päivä! Tällä lausahduksella olen lohdutellut itseäni kun taas kävi miten kävi :D Lähdin nimittäin intoa puhkuen mukaan Niina Laitisen KAL ystävänpäiväsukkaprojektiin! Valitsin muka oikeinkin kauniit värit ja roikuin mukana viidenteen päivään. Tämän jälkeen sukat hautautuivat keskeneräisten korin uumeniin. Saatuani pääsiäissukat valmiiksi, päätin että nyt kaivan ne ystävänpäiväsukatkin esiin ja minähän teen ne valmiiksi!!! Kääntelin ja vääntelin niitä käsissäni ja tulin siihen tulokseen että uusiks mennee! Sukat menivät siis purkuun resoriin asti ja kuviovärit menivät vaihtoon koska ne vaan eivät enää miellyttäneet. Mielestäni alku oli ihan turhan levottoman näköinen. Yritin värkätä sukkia ihan liian monella langalla yhtäaikaa ja langat olivat koko ajan solmussa. Ei ihme ettei napannu neuloa :D
|
Alkuperäinen yritelmä |
Päätin samalla että nämä sukat tulevat kiitokseksi poikani hoitajalle jolla on varmasti aika monet sukat kuluneet puhki hänen perässään sinkoillessa. Tämä nyt tietenkin aiheutti kovasti mieiskelyä että jaa kuinkahan paksut pohkeet hällä nyt olikaan. No en muistanut tutkailleeni hänen pohkeitaan sen tarkemmin eikä miehestänikään ollut tässä apua joten päädyin tekemään sukat normaalilla ohjeella. Päädyin myös jättämään varresta muutaman kuvion pois.
Nämä sukat ovat syynä loppumetreillä mönkään menneeseen lankapaastoon. Valkoinen nalle lanka pääsi loppumaan ja jouduin ostamaan kerän. Meinasin odottaa lankapaaston loppuun mutta hoitaja ilmoitti yhtäkkiä että hän lopettaa päiväkodilla ennen toukokuun loppua! Hän ei olisi ehtinyt siinä vaiheessa enää sukkiaan saamaan ja suunnitelmat olisi menneet ihan mönkään. Lopulta lankaa kerästä kului n. 10g. Ehkä ihan pikkuisen harmitti.. Toisaalta taas ei ollenkaan! Sukista tuli aivan ihanat vaikka itse sanonkin ja juuri sellaiset minkälaiset hänelle halusin antaa.
Lisäksi teimme poikani kanssa hoitajalle sukkien kaveriksi jalkakylpypommeja joita teimme myös hänen edelliselle hoitajalle viime vuonna. Poikani ei ole ollut aikoihin mitenkään innokas kynähommissa joten vähän jännitti saisinko innostettua hänet kirjoittamaan kortin itse.. SAIN!!! Toivottavasti lahja lämmitti hoitajan mieltä ja jalkoja edes puoliksi yhtä paljon kuin hänen kärsivällinen ja sydämellinen hoitonsa on lämmittänyt meidän mieliä vuoden aikana <3
Täällä
jälleen! Olin pienellä suunnittelemattomalla
blogitauolla. Loppukeväästä alkoi olla semmoinen jatkuva väsy päällä
ettei mitään rajaa. Puolen vuoden aikana perheessämme on saatu jos
minkämoista uutista jotka ovat töiden lisäksi nakertaneet jaksamista
ihan urakalla. Nyt VIHDOIN kesäloman vedellessä viimeisiään alkaa tuntua että
taas jaksaa! Vaikka täällä blogissa on hiljaista ollutkin niin puikot
ovat kyllä kilisseet ihan jatkuvasti. Päiviteltävää siis riittää joten
aloitetaan! :)
Siskoni on oikia villasukkahirmu. Talven pakkaset tai kesän helteet, tempaisee hän aina villasukat jalkohinsa. Joka joulu hän toivoo perinteisesti vain villasukkia. Ihana kun on joku jonka kohdalla tietää aina mitä sitä ensi jouluna taas lahjaksi antaa eikä tarvi ottaa siitä sen kummempaa ressiä :D Olimme äitimme luona ja mietimme että olisimme lähteneet ostamaan langat hänen seuraaviin sukkiinsa jotta hän saisi mieleiset värit. Ei tarvinut! Äitini lankavarasto on kuin pieni lankakauppa joten äitini ehdotti että kävisimme sieltä kaivelemassa mieleiset langat. Sieltäpä siskoni valitsi Novitan 7 veikan polariksen ja luonnonvalkoisen. Näistä oli tarkoitus tehdä perinteiset raitasukat. Kun pääsin kotiin lankojen kanssa ja kaivelin omia lankavarastojani sieltä vastaan tupsahti viidakko kobra. Onneksi vain lanka! Katselin väriyhdistelmää ja vaikka minua epäilytti että näistä tulisi kunnon adhd sukat niin päätin kokeilla mitä niistä saisi aikaan. Perusraitasukka-ajatuskin lensi mielestäni ja hetken pinterestissä seikkailemisen jälkeen päädyin ruusuisiin sukkasiin. Näihin sukkiin ei siis ollut valmista ohjetta (eikä niihin ole sellaista vieläkään). Nappailin päässäni viuhuvista ideoista kiinni siinä neuloskellessa :D
Jotain outoa tapahui näiden sukkien neulomisen välissä. Käsialani on toisen sukan teräosassa paljon tiiviimpi. Tämänhän huomasin tietenkin vasta sukat pääteltyäni. Mieheni kysyikin olinko kenties ollut vihainen kun toista sukkaa neuloessa oli jälki paljon tiukempaa :D No en kai nyt sentään. Luulenpa että villasukkahullu ei kuitenkaan tästä niin perusta.. Ja kuitenki eräs touho kissa on varmaan jo piilottanut ne ties kuinka monesti ja milloin minnekin.. Tai sitten eräs saksalainen paimentaja on jo haukannut niistä palasen tätä kirjoittaessani :D
Vaikka aluksi epäilin kuinka langat sopivat yhteen niin täytyy sanoa että näistä tuli kyllä yhdet kauneimmista mitkä olen väkertäny <3
Tänään vietämme äitienpäivää omassa kotikolossamme ihan vaatimattomasti.. Väkersin toki kakun illalla mutta muita hurjia juhlallisuuksia ei ole tiedossa.. Haluan vain viettää laatuaikaa elämäni ukkelin kanssa jolle saan olla äiti <3
Oman äitini kävimme lahjomassa jo parisen viikkoa sitten samalla kun juhlimme hänen 60v synttäreitä.. Ebayn ihmeellisestä maailmasta löysin knitting queen riipuksen josta ajatus sitten lähti.. Äitinikin neuloo paljon ja ensimmäinen ajatus oli tehdä hänelle koru käyttäen tuota riipusta.. Hän vain saa yleensä allergiaoireita koruista joten piti heittäytyä luovaksi! Seuraavaksi mielessäni vilahti ajatus silmukkamerkeistä.. No väkersin hänelle silmukkamerkkejä jo toissa jouluna eikä hän ole vieläkään niitä käyttänyt joten tein sitten silmukkamerkit itselleni siinä mietiskellessäni mitä ihmettä hänelle väkertäisin..
Äitini pitää minut yleensä villasukissa kun en ehdi itselleni neuloa joten ajattelin vuorostani väkertää villasukat hänelle.. Nappasin siis suunnitteluvihkosen ja kynän kätösiin ja aloin suttailemaan.. Kun olin tyytyväinen raapusteluihin, nappasin lankavarastoistani mustan ja keltaisen seiska veikan sekä nelosen puikot ja aloin neulomaan.. Tällaiset niistä sitten tuli!
Olen niiiiin tyytyväinen lopputulokseen joka ylitti omatkin odotukseni. Täytyy sanoa että tuli aika makiat ja majesteettiset niinkuin kuningattarelle kuuluukin ;D
Nyt suuntaan kakun äärelle ja toivotan ihanaa äitienpäivää kaikille <3
Kaapissani on varmaan sen kymmenet säärystimet.. Näistä ehkä yhdet on itse neulotut.. Harvemmin siis tulee säärystimiä väkerrettyä mutta kun semmoisia kysyttiin ja en osaa sanoa ei niin.. :D Toiveissa oli värikkäät, raidalliset säärystimet, harmaalla tai valkoisella pohjavärillä, 42cm pohkeeseen ja pituutta toivottiin olevan 25cm.. Lankavarastoistani löytyi niin herkullisia värejä 7 veljestä että päädyin tekemään säärystimet niistä.. Pohjaväriksi valikoitui tällä kertaa harmaa.. Miehellänihän oli näillekin jo nimi valmiina.. Peppi Pitkätossu säärystimet!
Loin 3,5 puikoilla 60 silmukkaa pohjavärillä. Neuloin 6 krs 2o, 2n joustinneuletta. Vaihdoin työhön 4 puikot ja neuloin vielä krs pohjavärillä.
Aloitin raidat vuorottelemalla 5krs raitavärillä ja 4 krs pohjavärillä. Viimeisestä raidasta neuloin hieman leveämmän eli 8krs pohjavärillä. Ja sittenpä vain päätellään silmukat edelleen joustinta neuloen jotta reuna pysyy mahdollisimman joustavana. Säärystimien myötä lankavarastoni kevenivät 90 grammalla..
Itselläni ehkä vähän harmittaa näin jälkeenpäin etten valinnut pohjaväriksi valkoista mutta vastaanottaja tuntui olevan tyytyväinen säärystimiinsä ja sehän se on pääasia.. :)
Onko teille muille käynyt niin että vaikka puikoilta tupsahtelee sukkaa tai neuletta jos minkälaista niin mielen viereenkään ei ole tullut että siinä läheisimpänä rinnallas tönöttävä mieski saattais haluta siun tekemät sukkaset? No miulle näin kävi kunnes eräänä päivänä hän päätti avata suunsa! No mutta minkälaiset sukat hän sitten halusi.. "Ihan sama kuhan niissä on rautaristi! Ja ne on harmaat ja mustaaki sais olla!" :D
No selevä! Siltä istumalta nappasin kätösiini suunnitteluvihkosen ja kaivoin lankavarastostani harmaan 7 veikan ja nelosen puikot.. Koitin kaivella valmista rautaristin mallia netistä mutta en löytänyt sopivaa.. Muistin että äitini oli tehnyt Lemmy-sukat joissa oli jonkinlaiset rautaristit ja pyysin häntä lähettämään kuvan siitä.. No nehän oli ihan onnetoman pienet joten siitä sitten leventelin kuviota mieleni mukaan kunnes niistä tuli juuri sopivat..
En halunnut sukkiin tavallista 2o 2n resoria joten päädyin joustinpalmikkoresoriin.. Olen aivan rakastunut joustinpalmikkoon!! Tässä palmikossa kun ei tarvitse säheltää apupuikon kanssa ja niinkin vähällä vaivalla resoreista tulee kauniit.. Tein vielä kuvionkin jälkeen pienen pätkän kyseistä palmikkoa..Tuliha rautaset sukat!
Näihin koon 44 sukkiin kului lankaa 142g..
Menin laittamaan facebookin neulesivuille kuvan sukista ja kuvatekstin että tietää kuulemma huonoa onnea jos miehelle neuloo villasukat ennen naimisiinmenoa mutta kun menimme kihloihin epäonnenpäivänä perjantai 13. niin jatketaan samalla linjalla.. No tämä kuvateksti sai sen verran huomiota ja vääntöä aikaan että komiat sukat tais jäädä toiseks :D
Ajattelin ennen kuvan julkaisua että sukissa olevat rautaristit saattaisvat olla se mikä saa aikaan enemmänkin sanomista mutta siihen puuttui vain yksi.. Mieheni siis opiskelee historiaa ja tekee juuri kandia.. Nämä sukat sopivatkin juuri aiheeseen.. Hän aikoikin tempaista nämä sukat jalkaansa kandidaattiseminaariin ja esitellä ne siinä samalla :D Hän näytti olevan hyvin tyytyväinen lopputulokseen, niinkuin tekijäkin :)
Mieheni oli bändikavereilleen kertonut että neulon hänelle sukkia.. Bändikaverit siihen että ei heidän tyttöystävänsä! No näiden neulomisen ohessa tuli sitten suunniteltua jotain heidänkin varpaiden menoksi ;D