keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ystävänpäivä on joka päivä!

Niin se loma taas vilahti ja pari päivää on tutusteltu töiden merkeissä uusiin ja vähän vanhempiinkin hoitolapsukaisiin. Jännä miten paljon kuukausi tai pari tekeekään penten ihmisten kohdalla! Noh mutta palataanpa aikaan ennen kesälomaa! 

Kuten otsikkokin kertoo: ystävänpäivä on joka päivä! Tällä lausahduksella olen lohdutellut itseäni kun taas kävi miten kävi :D Lähdin nimittäin intoa puhkuen mukaan Niina Laitisen KAL ystävänpäiväsukkaprojektiin! Valitsin muka oikeinkin kauniit värit ja roikuin mukana viidenteen päivään. Tämän jälkeen sukat hautautuivat keskeneräisten korin uumeniin. Saatuani pääsiäissukat  valmiiksi, päätin että nyt kaivan ne ystävänpäiväsukatkin esiin ja minähän teen ne valmiiksi!!! Kääntelin ja vääntelin niitä käsissäni ja tulin siihen tulokseen että uusiks mennee! Sukat menivät siis purkuun resoriin asti ja kuviovärit menivät vaihtoon koska ne vaan eivät enää miellyttäneet. Mielestäni alku oli ihan turhan levottoman näköinen. Yritin värkätä sukkia ihan liian monella langalla yhtäaikaa ja langat olivat koko ajan solmussa. Ei ihme ettei napannu neuloa :D 

Alkuperäinen yritelmä
Päätin samalla että nämä sukat tulevat kiitokseksi poikani hoitajalle jolla on varmasti aika monet sukat kuluneet puhki hänen perässään sinkoillessa. Tämä nyt tietenkin aiheutti kovasti mieiskelyä että jaa kuinkahan paksut pohkeet hällä nyt olikaan. No en muistanut tutkailleeni hänen pohkeitaan sen tarkemmin eikä miehestänikään ollut tässä apua joten päädyin tekemään sukat normaalilla ohjeella. Päädyin myös jättämään varresta muutaman kuvion pois. 


 Nämä sukat ovat syynä loppumetreillä mönkään menneeseen lankapaastoon. Valkoinen nalle lanka pääsi loppumaan ja jouduin ostamaan kerän. Meinasin odottaa lankapaaston loppuun mutta hoitaja ilmoitti yhtäkkiä että hän lopettaa päiväkodilla ennen toukokuun loppua! Hän ei olisi ehtinyt siinä vaiheessa enää sukkiaan saamaan ja suunnitelmat olisi menneet ihan mönkään. Lopulta lankaa kerästä kului n. 10g. Ehkä ihan pikkuisen harmitti.. Toisaalta taas ei ollenkaan! Sukista tuli aivan ihanat vaikka itse sanonkin ja juuri sellaiset minkälaiset hänelle halusin antaa.



Lisäksi teimme poikani kanssa hoitajalle sukkien kaveriksi jalkakylpypommeja joita teimme myös hänen edelliselle hoitajalle viime vuonna.  Poikani ei ole ollut aikoihin mitenkään innokas kynähommissa joten vähän jännitti saisinko innostettua hänet kirjoittamaan kortin itse.. SAIN!!! Toivottavasti lahja lämmitti hoitajan mieltä ja jalkoja edes puoliksi yhtä paljon kuin hänen kärsivällinen ja sydämellinen hoitonsa on lämmittänyt meidän mieliä vuoden aikana <3