perjantai 13. lokakuuta 2017

Karhunkaatosukat


Vihdoin pääsin minäkin tekemään ensimmäiset karhusukat kun entinen työkaverini halusi sellaiset miehelleen! Tähän mennessä olen vain saanut ihastella muiden nallukoita. Googlettamallahan löytyi karhun kaavioita vaikka muille jakaa! Miehelleni sitten esittelin niitä että mikähä näistä nyt olisi juuri se nallukka. Hän niistä sitten valitsi mielestään parhaan ja sillä mentiin!

Kun karhu oli valittu niin aloin miettiä että halusin sukkiin jotain "pientä lisää". (varmaan jo siksikin että olisi ollut aikamoista vain kuljetella lankaa ympäri sukkaa) Löysin karhuntassujen ohjeen, myöskin googlaamalla, ja se oli siinä! Piirustelin löytämälleni tassulle  myös peilikuvan. Eihä se nyt olisi käynyt laatuun etä kummassakin sukassa olisi ollut sama tassu. Näistä on sitten vastaanottajalla hyvä tarkastella kumpaan jalkaan mikäkin sukka kuuluu! :D

Lankana näissä sukissa käytin 7 veljestä mustaa ja ihan tavallista keltaista. Puikot olivat kokoa 3,5 ja silmukoita aloituksessa 56. Olenkin huomannut että olen kehittynyt aikalailla kirjoneuleissa. Vuosi sitten tein ihan ensimmäiset kirjoneulesukkani Niina Laitisen knit alongissa eli syyssukat. Tuolloin käytin nelosen puikkoja ja voi että ko tuntui että ei ne sukat mahu jalkoihin sitte millää ko joka puolelta kirrasi. Nyt huomaan että käsialani ei ole enää läheskään niin tiukka ja 3,5 puikoilla tehdyt kirjoneulesukat samoilla langoilla ja silmukkamäärillä ovat juuri sopivat!

Niin se viikonloppukin sieltä taas tulla tupsahti ja sehän meinaa laatuaikaa rakkaiden kanssa, leipomista pojan ensi viikonloppuna juhlittaville synttäreille, puikkojen kalistelua ja sunnuntaina suunnataan vielä äitini kanssa Oulun kädentaitomessuille! Ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä viikonlopulta! 
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Marisukat ja postiluukun rapinaa

Niin se aika taas on vierähtänyt ihan huomaamatta ja ollaankin yhtäkkiä jo lokakuun puolella! Kaikki vapaa-aika on kulunut taas aikalailla puikkoja kilistellessä ja on tullut aika esitellä teille viimeksi valmistuneet sukat! 

Eräänä iltana puhelimeni vislasi viestin saapumisen merkiksi. Työkaverini lähetti kuvan marimekko tyylisistä villasukista ja kyseli ehtisinkö tehdä hänelle sellaiset. Olin juuri valitellut facebookissa että kauhia kiire tulee neulomusten kans ko pitää väkertää vielä vaikka ja mitä jouluks ja siitäkös hän oli innostunut että jospa keksis mulle vielä vähä lisää väkertämistä ;D Vähän kauhistelin kuvan nähtyäni että kyllä varmaan ehtisin mutta osaisinko?! Samantien avasin ystäväni googlen josta löytyi marimekko sukkien kuvia ja kaavioita sen verran hyvin että otin haasteen vastaan! Sukkien väreiksi toivottiin keltaista, valkoista, mustaa ja harmaata. Toinen toivomus oli että sukat olisivat eriparia. Siinäpä se olikin haastetta! Lähinnä siksi että saisi kuvioiden silmukat täsmäämään kauniisti myös kerroksen vaihtumiskohdassa ja kavennukset olisivat mahdollisimman huomaamattomat. Olisihan näistä voinut tehdä paljon erilaisemmatkin mutta tämmöiset niistä nyt tuli! 


Aloitin sukan ensin milläpäs muullakaan kuin unikolla. Päädyin kuitenkin purkamaan sen kun en ollut tyytyväinen jälkeen ja hyvä niin koska tämän jälkeen työkaverini sanoi ettei unikko ole hänen juttunsa. Telepatiaa? No hän toivoi sukkiin paljon palloja ja raitoja ja niitähän näissä kyllä riittää! Valitsemani kuviot olivat juuri mainioita kirjoneuleeseen siinä mielessä että pitkiä langanjuoksuja ei päässyt syntymään. Sukat on tehty 7 veljeksestä 3,5 puikoilla ja lankaa kului 180g.


Vastaanottajakin tuntui olevan oikein tyytyväinen. Varsinkin kun olimme lähdössä metsäretkelle juuri sinä päivänä kun vein hänelle sukat töihin ja hänellä oli jäänyt villasukat kotiin. Nämä pääsivät siis heti käyttöön ja lämmittivät kuulemma oikein mukavasti :D 


Minäkin sain jotain, nimittäin kortin salaiselta neuleystävältäni! Ihanan huomaavainen neuleystäväni pyysi että kirjoittaisin tänne blogiin mitä toivoisin tämän kuun paketilta. Ai kauhea ko tämä oliki yllättävän vaikea kysymys! Olen pähkäillyt vain oman salaiseni pakettia enkä ollenkaan mitä toivoisin itse :D Lokakuun paketin aihe on veden värejä, juoksevia palmikoita, valuvia huiveja, soljuvaa silkkiä. Koska olen tosiaan tummien värien ystävä niin toivoisin paketista löytyvän jotain ihanan tumman sinistä tai lähinnä "fazerin sinistä" :D Mielessäni on ollut jo pitemmän aikaa että haluaisin jonkin ihanan paksun ja lämpöisen huppuhuivin! En tiedä auttoiko tämä nyt yhtään. Toivottavasti ja jään jälleen odottamaan jännityksellä :)



Mukavata lokakuun alkua kaikille ja koittakaahan pysyä lämpöisinä tuolla jäätävässä syysviimassa. Mie oon jo onnistunu hankkimaan itelleni semmoisen ihanan syysflunssan jota en toivo kellekään! Mutta sehä o vaan hyvä syy hautautua nojatuoliin viltin alle kera seuraavan väkerryksen ;)

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Syksyn ensimmäinen paketti on täällä!

Tittidiiiiii!! Se on täällä tänään.. Nimittäin ensimmäinen paketti salaiselta neuleystävältäni <3 Tai no itseasiassa se oli jo eilen täällä mutta olin juuri matkalla päiväkotimme vanhempainiltaan kun viesti paketin saapumisesta kilahti puhelimeeni.. Ensin ihmettelin että mikähän paketti siellä on kun en muista tilanneeni mitään.. Sitten välähti! Noh tänään töiden jälkeen mieheni nappasi sen minulle kauppareissullaan automaatista.. Olin jo niin haltioissani ihanan kekseliäästä laatikosta ettei mitään rajaa :D 



Avasin laatikon ja ensimmäisenä suustani pääsi riemukas kiljahdus "TÄÄLLÄ ON POPPAREITA!!!!!" Miten niin herkkuperse ;D No mutta olihan siellä toki paljon muutakin!! Aloitetaanpa langoista.. Paketissa oli neljä kerää Jannea.. Ihan minun väreissä! Hauska yhteensattuma.. Kun mieheni oli hakemassa pakettia, hypistelin viikonloppuna starttaavan Niina Laitisen kaliin valitsemiani lankoja.. Mustaa seiskaveikkaa ja duoa lilana ja sinisenä! Aika samanmoinen väriyhdistelmä siis ;) Neuleystäväni oli myös vinkannut mallia joissa nämä langat voisivat näyttää kivoilta.. Niina Laitisen ohje sekin.. Nähtäväksi jää tuleeko langat käytettyä kyseisen ohjeen mukaan vai jotenkin ihan muuten mutta voin kertoa että kyllähän nämä pian pääsevät puikoille jonkinlaisen kirjoneuleprojektin muodossa! 



Sittenpä aloin availla neuleystäväni väkertämää taikapalloa auki.. Voin muuten kertoa että 100 metriä lankaa tuntuu yllättävän piiiiiiiitkältä ko sitä jännityksissään veivaa kerälle ;D taikapallo sisälsi jos minkäkinlaista tuikitarpeellista apuvälinettä! Tässä vaiheessa suustani pääsi muutamaan otteeseen "mistä se voi tietää?!?" (mieheni epäili että salaiseni oli salaisesti käynyt tutkailemassa neulenurkkaustani :D) Omistan jo ennestään viisi mittanauhaa joista tällä hetkellä neljä on hukassa! Hyvä että sain uuden koska luultavasti se viideskin on kohta hukkapiilossa :D Sakseni ovat surkeat ja olen miettinyt uusien hankkimista jo jonkin aikaa.. Onneksi en ole saanut aikaiseksi.. Nämä oli ihanat!!!! <3 Kierroslaskurinikin ovat missälie.. En ole vielä oppinut käyttämään silmukkamerkkejä mutta jospa nyt opettelisin senkin.. Puikkomitta on aina tähellinen.. Varsinkin kun neulon yleensä novitan harmailla ja ne on aina iloisesti sekaisin! Ja siitä pääsemmekin puikkoihin! Paketissa oli myös palmikkopuikko ja KnitPron zingit.. Täytyypi ottaa kokeiluun pikimmiten kun kovasti olen näistä kehuja kuullut..
   
Kiitoksia aivan ihanasta paketista SNY:ni! <3 Olitko muuten itse tehnyt paketista löytyneet kukat? Ne olivat niiiiiiiiiin kauniita!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Huurteinen pääkallohuivi

Parisen vuotta sitten sain äidiltäni kaksi hänen tekemäänsä ihanaa pääkallohuivia. Ystäväni toivoikin tuolloin että tekisin hänellekin samanlaisen huivin. Samantien innoissani nappasin kätösiini koukun ja kerän ihanaa novitan huurretta ja ajattelin että miepä hälle tekasen huivin kädenkäänteessä! Löysin todella selkeän ohjeen Silmukoita blogista (kliks). Ensimmäisen pääkallon jälkeen huomasin että jotain oli mennyt mönkään. Aloin purkamaan tekelettäni mutta minun hermoillani ei tuota huurre lankaa niin vain pureta joten se siitä sitten! Tämä yksinäinen pääkallo hautautui keskeneräisten koriini pariksi vuodeksi. Onneksi kärsivällisyyteni käsitöiden saralla on ehkä hieman parantunut noista ajoista ;D

Tänä kesänä sitten päätin että nythän mie sen pääkallohuivin teen! Sinnikkästi nappasin kätösiini jälleen sen ihanan huurteisen langan ja nelosen koukun ja lähdin uuteen taistoon!Miten se olikin tälläkin kertaa niin helppoa?!? Huivi valmistui kuin itsestään enkä meinannut malttaa laskea sitä käsistäni. Aina kun oli pienikään hetki aikaa niin piti muutama silmukka saada virkattua eteenpäin. 


Mietin huivin valmistuttua oliko lankavalintani mennyt ihan pieleen kun tuntui että pääkallot eivät oikein erotu tällä langalla. Mitä kauemmin huivia tuijottelin niin kyllähän ne sieltä erottuu ja eihän niiden tarvi silmille loikkia! Myös se tulisiko huiviin hapsut vai ei, mietitytti kovasti. Lopulta päädyin hapsuihin ja laitoinkin niihin huurteen lisäksi harmaata rose mohairia kun sitä tuntuu löytyvän varastoistani vaikka muille jakaa! Tähän huiviin mahtui 28 pääkalloa ja lankaa hapsuineen kului 252g. Lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen ja toivotaan että on huivin saajakin!

maanantai 28. elokuuta 2017

Salaista postia

Parisen viikkoa sitten blogiini ilmestyi kommentti jossa kysyttiin olenko huomannut että ilmoittautuminen syksyn sny-kierrokselle on alkanut.. No enpä ollut! Mistä, oi mistä, kommentoija tiesikin että olisin suunnilleen vuosi sitten halunnut lähteä tähän mukaan mutta sen kertainen kierros oli jo käynnissä?!? :D Tällä kertaa rohkaistuin siis lähtemään mukaan ensimmäistä kertaa. Olen oman salaisen neuleystäväni tietoja tutkaillut ja ensimmäistä pakettia jo vähän mietiskellyt niin onhan tämä ihan huippista! Minusta on ihana valmistella muille yllätyksiä ja onhan se ihana niitä myös saada :)

Tänään kesken työpäivän huomasin puhelimessani viestin mieheltäni. Hän oli lähettänyt kuvan päivän postista. Voi sitä riemua kun kuvassa oli laskujen sijaan ensimmäinen yhteydenotto salaiselta neuleystävältäni! <3 Kotiin saavuttuani en malttanut kenkiäkään riisua ennen kuin hyökkäsin kuoren kimppuun ja tällainen ihana kortti sieltä löytyi! Tämä pääsee ehdottomasti koristamaan neulenurkkaustani :)


Kiitoksia siis ihanalle neuleystävälleni päiväni piristämisestä ja jään innolla odottamaan jatkoa :)

lauantai 26. elokuuta 2017

Kalisee siellä ja kalisee täällä!

Olen ihan hurahtanut.. Nimittäin kaikenmoisiin knit alongeihin! Kaikki lähti Niina Laitisen syyssukista. Siitäpä ei sitten ollutkaan paluuta. Joulun alla neulottiin Sweet things blogin adventtisukkia. Tässä ohjeenpätkä tuli kerran viikossa joten ehdin hyvin väkertelemään kaksi paria kerrallaan. Huomasin juuri että näistä ihanuuksista en ole kirjoittanut omaa postausta mutta kuvat sentään olen saanut tänne. Olin kyllä kovin innoissani osallistumassa myös Niina Laitisen joulusukkakalenteriin mutta jotain oli pakko karsia kun ei vain löytynyt aikaa kaikelle.. Mutta vielä mie ne kauniit jouluyöt väkerrän!!! Laitisen ohjeistuksella olen tehnyt myös pääsiäissukat sekä ystävänpäiväsukat.

Viimeisin KAL johon lähdin mukaan oli SullaVikat blogin Mian suunnittelemat Sirkussukat. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä näistä kunnon väriörkit ja käyttää näihin jämälankoja fiiliksen mukaa. Noh.. Nythän on niin että väriörkit ei ole ollenkaan miun juttu! Näistä sitten tulikin paljon hillitymmät kuin olin alunperin ajatellut mutta olen lopputulokseen oikein tyytyväinen!


Laitoinkin facebookiin kuvan keskeneräisistä sukista. Siskoni ja äitinihän sitten alkoivat taistella kumpi sukat saisi itselleen. Ja kun kerrankin olin ajatellut tekeväni sukat ihan itselleni :D No nämä lähtevät sitten lämmittämään siskoni varpaita. (Omani palelevat edelleen!) Lupasin tehdä äidilleni samanlaiset mutta hän halusikin jotain ihan muuta! Mutta siitä lisää myöhemmin ;) 



Ensi viikolla alkaakin uusi SullaVikat KAL ja mie oon valmis! Mie oon valmis mutta ainakin yksi työ pitäisi saada valmiiksi ennen kuin pääsen aloittamaan seuraavaa. Täytyy pistää vauhtia puikkoihin! 

Pian alkaa myös Niina Laitisen uusi KAL jossa tehdäänkin Metsäretket. Käväisin viime viikolla lankamaailman sivuilla tutkailemassa jos olisin tilannut ihan ohjeenmukaiset langat mutta kaksi kolmesta väristä oli loppu! Oli muutama muukin tainut olla samoilla asioilla ;D 

Voih taas sitä ihanan kutkuttavaa joskin sietämätöntä odotusta kun ennen työpäivän alkua näet ohjeenpätkän mutta joudut koko päivän odottamaan että pääset kotiin nappaamaan sen kudelman kätösiin ja väkertämään päivän pätkän. Ja sitten taas odotellaan ;)

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ystävänpäivä on joka päivä!

Niin se loma taas vilahti ja pari päivää on tutusteltu töiden merkeissä uusiin ja vähän vanhempiinkin hoitolapsukaisiin. Jännä miten paljon kuukausi tai pari tekeekään penten ihmisten kohdalla! Noh mutta palataanpa aikaan ennen kesälomaa! 

Kuten otsikkokin kertoo: ystävänpäivä on joka päivä! Tällä lausahduksella olen lohdutellut itseäni kun taas kävi miten kävi :D Lähdin nimittäin intoa puhkuen mukaan Niina Laitisen KAL ystävänpäiväsukkaprojektiin! Valitsin muka oikeinkin kauniit värit ja roikuin mukana viidenteen päivään. Tämän jälkeen sukat hautautuivat keskeneräisten korin uumeniin. Saatuani pääsiäissukat  valmiiksi, päätin että nyt kaivan ne ystävänpäiväsukatkin esiin ja minähän teen ne valmiiksi!!! Kääntelin ja vääntelin niitä käsissäni ja tulin siihen tulokseen että uusiks mennee! Sukat menivät siis purkuun resoriin asti ja kuviovärit menivät vaihtoon koska ne vaan eivät enää miellyttäneet. Mielestäni alku oli ihan turhan levottoman näköinen. Yritin värkätä sukkia ihan liian monella langalla yhtäaikaa ja langat olivat koko ajan solmussa. Ei ihme ettei napannu neuloa :D 

Alkuperäinen yritelmä
Päätin samalla että nämä sukat tulevat kiitokseksi poikani hoitajalle jolla on varmasti aika monet sukat kuluneet puhki hänen perässään sinkoillessa. Tämä nyt tietenkin aiheutti kovasti mieiskelyä että jaa kuinkahan paksut pohkeet hällä nyt olikaan. No en muistanut tutkailleeni hänen pohkeitaan sen tarkemmin eikä miehestänikään ollut tässä apua joten päädyin tekemään sukat normaalilla ohjeella. Päädyin myös jättämään varresta muutaman kuvion pois. 


 Nämä sukat ovat syynä loppumetreillä mönkään menneeseen lankapaastoon. Valkoinen nalle lanka pääsi loppumaan ja jouduin ostamaan kerän. Meinasin odottaa lankapaaston loppuun mutta hoitaja ilmoitti yhtäkkiä että hän lopettaa päiväkodilla ennen toukokuun loppua! Hän ei olisi ehtinyt siinä vaiheessa enää sukkiaan saamaan ja suunnitelmat olisi menneet ihan mönkään. Lopulta lankaa kerästä kului n. 10g. Ehkä ihan pikkuisen harmitti.. Toisaalta taas ei ollenkaan! Sukista tuli aivan ihanat vaikka itse sanonkin ja juuri sellaiset minkälaiset hänelle halusin antaa.



Lisäksi teimme poikani kanssa hoitajalle sukkien kaveriksi jalkakylpypommeja joita teimme myös hänen edelliselle hoitajalle viime vuonna.  Poikani ei ole ollut aikoihin mitenkään innokas kynähommissa joten vähän jännitti saisinko innostettua hänet kirjoittamaan kortin itse.. SAIN!!! Toivottavasti lahja lämmitti hoitajan mieltä ja jalkoja edes puoliksi yhtä paljon kuin hänen kärsivällinen ja sydämellinen hoitonsa on lämmittänyt meidän mieliä vuoden aikana <3